TJ-16

Oletan että kaksi viimeistä viikkoa töissä on juuri se hyvä aikaa alkaa kertomaan ihmisille että mitä tänne paahtavan auringon alle oikeastaan kuuluukaan. No, tän voisi myös ottaa siltä TJ-kannalta: en tee sitä TJ-kampaa josta ihmisiä uhkailin, vaan teen TJ kalenterin. Ennen kuin unohdan, tämän päivän jälkeen on aikaa täällä Fuengirolassa jäljellä 16 päivää. Se ei todellakaan ole paljon. Kesä on taas vilahtanut silmien ohitse. Tänä kesänä olen kuitenkin edennyt, opinnoissani siis työharjoittelun muodossa. Nyt puuttuu aivan virallisesti enää kaksi kurssia Porvoossa sekä tuo paljon puhuttu lopputyö HUH. No, vamos a ver que pasa. Koska olen todella tietoinen siita faktasta etta mulla on enaa kaksi viikkoa toita jaljella, alkaa myos motivaatio karisemaan. On todella vaikea keskittya ja olla valmis kokoajan samalla innolla tekemaan toita. Lisaksi se fakta, etta teen tassa firmassa melkein eniten töitä ja siitä työstä ei makseta, saa mut vain vihaiseksi ja asenteelle MIKSI hitossa mun pitäisi täällä tehdä mitään. Tiedän, noin ei kannattaisi ajatella. Olen vain niin valmis Suomeen. Tämä viikko on ollut oikeaa kaaosta. Muutto paikasta A paikkaan B, siinä välissä yksi yö Johannalla ja Biagiolla ja vielä viikonlopuksi nyt oikeasti viimeisen kerran Alicanteen. Ma siis muutan suomalaisen Santun luo kahdeksi viikoksi, tai siinä vaiheessahan se on jo hieman vajaa. Tätä herraa en ole tavannut enkä tiedä missä se asunto on, mutta eiköhän sekin selviä tässä. Tiedän vain että se uusi harjoittelija muuttaa sinne sitten ensi la kanssa, eli asutaan n. vko samassa kämpässä. Siis tietämättömille 17.8 kotiudun, taas pidemmäksi aikaa. Ainakin tammikuuhun. Se on sunnuntai ja outi on luvannut hakea Helsingistä. Jos annatte kaikki mulle hetken ma-aamuna aikaa kerätä itseni, niin varmasti siinä aamupäivän tunneilla olen valmis! Ja kutsun tän blogin kautta jonkun syömään mun kanssa Submarinen kanasalaattia. En saa sitä mielestäni täällä. Johtuen ehkä siitä että kana espanjassa on outoa, ja vaikea maustaa koska se on ihan ilman mausteita ja mitään. Sellainen valkoinen köntti vain. Tuon ensimmäisen viikon olen siis Jyväskylässä, sitten siirryn taas tuonne eteläisimmille alueille, tällä kertaa Helsingin Punavuoreen. Ajatelkaa, minusta tulee Helsinkiläinen! Käyn edelleen koulussa Porvoossa, maanantaisin ja torstaisin kun siellä on tunnit. Lisäksi mun työsopimus R-kioskilla on tehty alkavaksi 1.9. Olen jollain ihmeen tavalla saanut täältä Espanjasta käsin asiat näinkin hyvin hoitoon! Täytyy kyllä tuosta kämpästä antaa pisteet vain Ellulle! Inhoan sitä faktaa että sä lähdet pois, mutta lupaan pitää sun asunnostasi todella hyvää huolta! Tänään sitten lähdenkin taas Alicanteen, tällä kertaa todella viimeisen kerran. Siellä on enää Agata jäljellä, ja koska mulla on nyt tällainen tilanne ettei kämppää täällä viikonloppuna (piti jäädä Johannalle ja Biagiolle viikonlopuksi, mutta koska ne sai NYT tarpeekseen tästä paikasta, niin ne lähtee tänään ajamaan Barcelonaan ja sieltä Italiaan) niin ajattelin että Alicante on hyvä vaihtoehto. Olen hieman suruissani ehkä menossa sinne, koska tuntuu että ahdistaa nähdä kaikki nuo tutut paikat taas uudestaan, ilman ihmisiä ketkä sinne kuuluvat. Lupasinkin käydä ottamassa mun ”hieman” kärsineellä kertakäyttökameralla (outi kelaa ny miten mulla täällä menee) kuvat niin Tiinan kuin Domeniconkin entisistä asunnoista. Outoa ajatella että pian noissakin asunnoissa asuu taas uudet Erasmukset, valmiina taas yhteen uuteen vuoteen. Nyt alkaa jo meillä olla aika myöntää se fakta, että vuosi on ohitse. Unohtumaton vuosi. Puhuin juuri eilen Ysan kanssa, kuinka ihana tämä mennyt vuosi on ollut. Varmaan meille kaikille. Hassuinta tässä oikeasti on se, että minunhan piti olla vaihdossa se yksi lukukausi. Kuitenkin, olen viimeisen vuoden aikana ollut kaksi kuukautta Suomessa. En ole mistään niin iloinen kuin siitä että sain todella mahdollisuuden palata Alicanteen sekä Espanjaan yleisestikin. Se kuukausi jonka Alicantessa ennen Fuengirolaan tuloa vietin, oli tärkeä. Sain sinä aikana mietittyä asiat kuntoon, ja Domenicon kanssa puhuttua. Luulen että se aika vaikutti eniten meidän suhteessa, silloin saatiin asiat vasta selviksi. No, koska tosiaan virallisesti olen töissä nyt, taidan tehdä töitäkin. Palaillaan TJ-kalenterin merkeissä! Besitos, A